MAURA. Oletko loukkaunut?
MARIANA. Rintas, luulen, sai kovan tärräyksen.
TIMOTEUS. Rinta ja selkä. (Pitelee rintaansa ja selkäänsä)
PATRIK. Jumalan kuolema! Tämä päivä olkoon teille kauhistuksen päivä, armo poistukoon Uranuksen kaukaisuuteen ja välähtelköön rangaistuksen miekka! Jumalan kuolema! Kuinka sai asia alkunsa? (1:selle sotamiehelle) Kerro minulle lapsukaisen vilpittömyydellä.
1:N SOTAMIES. Tuolta kiirittivät olvitynnöriä muutama toisen komppanin miehistä. »Antakaat se tynnöri meille», sanoit meidän miehet, »emme anna», vastasit toiset, »jassoo, te ette anna», sanoit taas meidän miehet, ja sitten nousi tuima tappelus ja käskähmä…
PATRIK. Kuinka kävi tynnörin kanssa?
1:N SOTAMIES. Meidän miehet otit sen heiltä ja kannoit sen tuonne tupaan. Toisetpa sitten vihoissansa tukkesit sauvutorven ja panit suuren tynkön ovelle, ja siitäpä vasta rähinä nousi.
ANTON. Mutta mitäs minä tein?
1:N SOTAMIES. Kielsit kumppanias tästä juonesta, pesit kätes ennakolta ja menit koreasti sisään.
ANTON. Niin.