MAURA. Kohta, armollisin herra! (Mariana tuo oltta, Patrik juo)
PATRIK. (Erikseen ja keskeyttäen äkisti juomistansa) Riivatut! (Tyhjentää tuopin ja kääntyy kiivaasti sotamiehiä kohden) Mitä pitää minun tekemän teille? Sanokaat, mitä pitää minun tekemän? Jaa, mitä teen? Tommi, astu esiin. (Tommi lähenee häntä, Patrik pitelee hänen knappiansa) Sano nyt, poikani, mitä pitää minun teille tekemän? Mitä mitä, sinä junkkari? Sanoppas; äänestä, mä mielin kuulla.
TOMMI. Koska suotte minulle luvan äänestykseen, niin tahdonpa sanoa sydämmeni aatoksen. Minun mielestäni olis meille yleinen armo paras.
PATRIK. Vai armo! Ha haa! Vai armo, vai armo! Hm! Vai armo! Käske ennen Helionin loimon astumaan istuimeltansa alas. Vai armoa!—Käy nyt riviis taas, poikaiseni, ja kuulkaat kaikki mitä lausun. Kakstoista tuntia teidät tuomitsin olven kaipoon, mutta rikoittepa tämän tuomion, ja kaikki myllersi taas olven perkel ylös alas. Sääntöni rikoitte, ehkä tiesitte millä uhkasin teitä siitä. Siis kuulkaat nyt miten uhkaus käy todeksi. Tästälähin ei kasteen helmen verta teille oltta, ennen kuin veressä ja voittajina palaamme ensimmäisestä tappelosta. Mutta jos teitä sillon miellyttäis näyttää selkätaulunne voittavalle viholliselle, niin totisesti ette näe koskaan enään olven vahtoo. Se on sanottu.
ANTON. Hirmuinen tuomio!
TOMMI. Verraton!
PATRIK. Ja siinä ei kaikki vielä. Tiedättepä mun ei millonkaan jakelevan miehilleni pryyliä koska lähellä on synkeä yö, vaan pidätänpä aina kättäni seuraavaan aamuun. Tällä hetkellä siis pelastutte siitä, mutta mitä tapahtuu huomenna koitteessa ihanan päivän, sitä takaamaan en käy, mutta visseyden tähden parkitkaat selkänne. Aavistanpa jotain. Varmaan en ole vielä päättänyt, mutta minä pelkään.
TOMMI. Minä uskallan sanoa: nyt on kapteenimme liian ankara.
PATRIK. Vait, sinä kirottu kappale! Kaikki äänettä kuin muuri! Haa! jos tietäsitte kuinka sydämmeni kiertyy ja vääntyy, kuinka se kiiriskelee, temmeltää ja teiskaa, juuri kuin koska katselemme kirkkaassa vesilammikossa pientä pussia eläviä kissanpoikasia täys; se kierii ja se vierii, se liikkuu ja se kiikkuu, semmenkin jos on pussissa liian vähän kivipainoa. Haa! oletteko nähnyt tätä leikkiä, te saatanat? (Ravistaa Anttonia kauluksesta) Oletko nähnyt? Te kiusan henget, te saatatte mun riiviöön, etten enään huomaa mitä teen ja lausun. (Ravistaa Aristarkusta kauluksesta) Oletko nähnyt tätä leikkiä, sinä peikko? Oletko nähnyt tätä? (Ravistaa Tommia) Oletko nähnyt tätä? Sano sano, sinä onneton.
TOMMI. Olen olen, ja vielä hullumpaakin, herra kapteeni, jaa monin kerroin hullumpaa, niinkuin koska aukenee pussin-suu ja poikaset ryömii rannoille. Silloinpa täydet käsissäs; sä hätäilet ja keikahtelet, keikahtelet etkä tiedä mihen ensin käännyt. (Patrik astuu muutaman askeleen takaperin hoipertellen ja katsoen vissisti Tommia kohden)