PATRIK. Seis rauhassa rivissäs, seis rauhassa. (Torven ääni kuuluu)
Mitä merkitsee tämä torven töräys?
ÄÄNIÄ. (Ulkona) Preussiläinen tulee, Preussiläinen tulee!
PATRIK. Siinä on hän. Nyt katsokaatpas kuinka käytte vastaan tätä vierasta näin humalaisina ja silmissänne sauvun pusertamat kyyneleet. Oi synti ja häpeä! (6:s sotamies tulee kiireesti)
6:S SOTAMIES. Sana överstiltä. Hän käskee teitä kohta käymään esiin, rakentaen oikean flygelin; sillä alas vuorelta, sen taidatte nähdä, jo astuu Preussiläinen, ja mentyää muutaman minuutin, seisomme tulessa. Kerkeä on aika.
PATRIK. (Eriks.) Nyt tahdon olla lakoninen, sillä vastaukseni kohta luetaan sanomissa ympär mailmaa.—(Ääneensä) Venio. Tämä on ylevää roomalaiskieltä ja tahtoo sanoa niin paljon kuin, minä mielin tulla. Tämä vastaus vie överstilles: venio. (Sotamies menee) (Patrik eriks.) Tämä vastaus on kerran löytyvä mailmanhistorjassa ja useinkin saattava ruoskan monen nuorukaisen kämmenelle. (Ulkona soivat torvet ja trumput ja sekavia ääniä kuuluu) Niin lähestyy nyt kunnia ja kuoleman päivä kuin päivä tuomion jyryllä ja pauhinalla. Nyt uljas mieli, ja kaikki olkaat valmiit: jäntevässä kourassa tulta ja kuolemaa oksentava traaki kirkkaalla teräskielellänsä; polvi jäykkä niinkuin kivipylväs, käsi tukeva ja silmä kirkas, rinnassa sydän ja sydämmessä Jumalan-poika, ja sitten eteenpäin kuin hirmumyrsky, joka mereltä rynkää ylös, laineet kohinalla korkeuteen nostaa ja murtaa satavuotiset männyt vuorten harjanteilla! Uljas mieli, pojat, ja kaikki viha pois, käydessämme Bellonan häihin! Oi sinä Aristarkus-poikani! (Suutelee Aristarkusta) Ja Tommi minun pikku-varikseni! (Suutelee Tommia)—ja Titus sitten! (Suutelee Titusta) Jumala auta meitä! Ja minun armas Antonini myös! (Suutelee Antonia) Niin niin! teitä kaikkia nyt mielisin syleillä ja suutella, mutta aika on hirveän tärkki. Sotatorvi soikoon, ja nyt eteenpäin mars! Jumala auta meitä! Jessus! (Menevät, Patrik edellä, heilutellen miekkaa ilmassa ja hoipertellen sinnen tännen, sotamiehet hänen jälessänsä yksi ja toinen heistä myös hoipertellen. Komantohuudot, torvet ja trumput kuuluvat kaikkialta)
Neljäs Osa
(Oikealta kuuluu sotajyry: Maura istuu toikan takana, avattu kirja helmassa, kädet ristissä ja silmät teroitettuna korkeuteen; Mariana seisoo samalla sivulla, mutta perempänä, katsahtaen sinne, josta kuuluu taistelon meteli.)
MAURA. Oi! mille näyttää taistelon tienoo nyt, Mariana tyttösein?
MARIANA. Valkeita sauvupilviä pyörii lakkaamatta ylös laaksosta tuolla vuorien välissä ja sillon tällön kirmasee yksinäinen ratsastaja salavan vauhdilla yli lakeuden tuossa.
MAURA. Oi kauheuksia, joita vielä silmäni näkemän pitää ja korvani kuuleman!—Kuinka onpi nyt, pieni Mariana?