MAURA. Sinä kiusan henki, mitä tiesi hän kertoa?
MARIANA. Että vanha täti on tullut kotia Rothenburgista monilla tuhansilla uutisilla kuningaista, ruhtinoista, prinsseistä ja verisistä tappeloista.
MAURA. (Panee korvamyssyn päähänsä) Istu tässä ja pidä tarkka räkninki olven menekistä. Istu tässä; ja oletpa onneton jos hetkeksikin poistut toikan äärestä. (Menee)
TIMOTEUS. Kas sitä kanaljaa tyttöä.
MARIANA. Minä tunnen eukkoni. Verrattoman utelias, niinkuin piikansakin. Jaa, mitä on sinulla sanottavaa?
TIMOTEUS. Onpa jotain. Haa! oikeestaan ja vauhdilla tahdon rynkätä esiin kuin kävis tieni vasten kanuunan kitaa.—Mariana, minä pidän sinusta.
MARIANA. Kiitoksia vaan.
TIMOTEUS. Minä pidän sinusta paljon.
MARIANA. Kiitoksia paljon.
TIMOTEUS. No no, ole kiltti lapsi.