MAURA. Taivaan Herra! He rynkäävät ihan tätä kohden! (Timoteus ja
Mariana kuiskailevat keskenänsä)
TIMOTEUS. Olkaat ilman pelkoa, muori, ilman yhtään pelkoa, armas muorisein. He kulkevat rauhallisesti ohi; minä takaan sen. (Patrik, ilman hattua ja miekka kädessä, juoksee yli teaterin oikealta vasemmalle ja hänen jälessänsä Aristarkus, Tommi, Anton, Titus ja muita sotamiehiä. Timoteus, ontuen, lähtee myös kirmasemaan samaa tietä, häntä seuraa Mariana halliten hänen patruuna-taskustansa. Maura juoksee muutaman askeleen heidän perässänsä huutaen kovin, mutta samassa amputaan muutama kiväärinampaus oikealta vasemmalle, ja Maura kaatuu kiljahtaen; Kasper, Gilbert ja preussiläisiä sotamiehiä tulee. Max ja Fuchs kuorsavat maassa)
KASPER. Pojat, nyt ottaa teidät peijakas, jos olette ampuneet tämän vanhan vaimon.
GILBERT. En usko sitä, vaan luulen, että kaatoi hänen pelko vaan ei luoti.
KASPER. (Ottaa Mauraa kädestä) Ylös, eukkoseni!
MAURA. Minä olen amputtu, kuollut, ijankaikkisesti kuollut!
KASPER. Te olette eheä ja terve, sanon minä. Ylös ja olkaat iloinen; sillä voitto on meidän. (1:n preussiläinen sotamies tulee)
1:N SOTAMIES. Herra kapteeni, minä saatan sanomata kenraalilta.
KASPER. Mikä on hänen tahtonsa?
1:N SOTAMIES. Että kortteeraatte tähän joukkonne ja jätätte pakenevaen vainoomisen, sen toimen määrää hän arierkardillemme.