AAPO. Ei siinä juuri sivelläkkään maitosormilla. Peijakas! olis tämä pinnistys tuolla vuorella, niin iskisivätpä korkkoraudat säkeniä kalliosta.
EERO. Oikein kultaisia tähtiä lentelis metsään, ja nousispa tuosta iloinen kulovalkia.—Mutta aina seisoo Tuomas.
TUOMAS. Oletko jo nytkinyt tarpeekses?
JUHANI. Heitäs sinä.
TUOMAS. Tahdon koettaa. Mutta katso nyt, niin laattia pyörii.
EERO. Muista, muista, Juho!—
AAPO. Se oli heitto.
EERO. Se oli jumaus kuin »Haamaan halkonuijasta» kuin isku »taivaan tulivasarasta».
TIMO. Ja tuossa makaa Juhani kuin mallassäkki.
EERO. Voi »Poika-Jussia»!