SIMEONI. Te jumalattomat!
AAPO. Viha ja riita pois, koska uhkaa meitä surkein kuolema.
TUOMAS. Kuka on syypää, kuka on syypää?
JUHANI. Viaton olen minä.
TUOMAS. Viaton! Kirkas tuli! minä syön sinun elävältä!
AAPO. Siivosti, siivosti!
SIMEONI. Jumalan tähden siivosti!
AAPO. Syytön tai syypää, se jääköön ratkaisematta nyt, koska riento on ainoa pelastuksemme. Pirttimme on tuhkana ja melkein alastomina seisomme hangella. Miksi luen tämän rohtimisen paita-riekaleen? Hyvä kuitenkin, että jäi meille pyssyt ja ampumavarat tuonne aittaan; sillä aseita tarvitsemme nyt. Teerimäeltä kaikuu susien ulvova ääni.
TUOMAS. Mitä teemme siis?
AAPO. En tiedä muuta keinoa kuin kiirehtiä kohden Jukolaa, kiirehtiä kalvean kuoleman tähden. Kaksi aina ratsastakoon Valkoa ja muut heitä juosten seuratkoot. Niin tapahtukoon: juosten vuorotellen, vuorotellen ratsastaen. Hevosemme kautta pääsemme siis sotkemasta hankea kaiken tien, ja Jumalan avulla ehkä pelastumme vielä.