NAHKAPEITTURIN EMÄNTÄ. Herresta varjele!
NAHKAPEITTURI. Voi teitä kurjia!
JUHANI. Niin, onkos tämä enään laitaa! Tässähän nyt istumme kuin harakat, huutaen Herran armoa. Ah! mun täytyy itkeä.
EMÄNTÄ. Kurjat lapsukaiset! Riennä, ukko, virittämään valkeata.
EERO. Voi onneton yö, voi onnettomia meitä!
AAPO. Voi kauhistuksen yötä, voi!
SIMEONI. Ah voi!
JUHANI. Älä itke, Eero, älä itke, Simeoni, älä yhtään ruikuta, Aapo! Älä itke, älä itke, Eero-veljeni; sillä nyt olemme suojassa. Mutta olipa se turkin marssia.
EMÄNTÄ. Voi ihmislasta täällä, voi!
JUHANI. Kultainen emäntä, teidän itkunne ja surkutuksenne saattaa minun uudestaan kyyneleisin. Ah! Mutta älkäät itkekö, muori, älkäät itkekö! Olemmehan jo pääsneet petoin ja pakkasten kynsistä tänne kristillisten lähimmäisten lämpymään. Ja siitä Jumalalle kiitos.