TUOMAS. Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehkäät meille loimottava pystyvalkea, tuokaat myös pari lyhdettä olkia sijaksemme laattialle ja saattakaat Valko talliin ja heiniä eteen.
AAPO. Suokaat anteeksi, että lain nimessä ja henkemme tähden näin lujasti anomme teiltä apua ja holhomista. Henkemme tähden, henkemme tähden!
JUHANI. Oi armonliiton enkelit! istuuhan henki juuri nokkani kärjessä vallan lähtemäisillänsä, lähtemäisillänsä.—Jos on talossa lihaa ja olutta, niin tuokaat esiin.—Kas se vasta leikki oli, löylytys, jota muistamme.—Tuokaas lihaa ja lämmitettyä olutta kalliin henkemme ja sielumme tähden.
NAHKAPEITTURI. Miten ehdimme ja voimme, hyvät ystävät, ja saatuani ensin huoneesemme valoa.—Teitä onnettomia! paitasillaan juuri.
JUHANI. Ei ryysyä päässä eikä kenkärajaa töppösissä. Katsokaas noita
Sipillan-jalkoja, katsokaas.
NAHKAPEITTURI. Karvojahan tämä pöyhistää. Tules katsomaan, muija.
TIMO. Katsokaas minunkin sääriäni.
JUHANI. Mitä ne ovat näiden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika, paistikkaita.
TIMO. Entä tuossa!
JUHANI. Mitä sinun koipes tässä ovat?