TIMO. Ja minunko? Äläs mitään. Nähkääs nyt. Onkos tämä ihmisen-lihaa?
NAHKAPEITTURI. Riennä, muija, katsomaan.
EMÄNTÄ. No hyvät ihmiset ja taivaan voimat!
JUHANI. Niin, onkos tämä enään laitaa?—Tuomaankin silmät ovat kosteat.
Älä itke, Tuomas.—Kun ma sanonkin: onkos tämä laitaa?
TIMO. Näinhän täällä ihmisen vasikkaa lennätetään.
EMÄNTÄ. Kuinka ne nyt punoittaa ja hohtaa, punoittaa ja hohtaa! Hyvät ihmiset!
TIMO. Kuin rauta ahjossa, varsinkin meltorauta. Hi, hi!
EMÄNTÄ. Niin punaiset, niin punaiset! Herresta varjele!
JUHANI. Ovatpa ne juuri »valanto-vasken kaltaiset», niinkuin seisoo raamatussa. Herra auttakoon meitä vaivaisia!
EMÄNTÄ. Voi teitä lapsukaisia!