JUHANI. Istu ja pala!
SIMEONI. Hirveä, pakanallinen ja turkkilainen on tämä meteli; mutta leikistä luovun minä ja heitän naima-asiani Herran huomaan.
LAURI. Pois luovun minä.
JUHANI. Sentähden siirtykää te sivulle, siirtykää sivulle jaloista pois!—Käy halkoos, Aapo, ja kajahdelkoot Jukolan seinät pääkallojen haljetessa. Tulta ja sarvipäitä!
AAPO. Kurja on ihmis-lapsi. Kauhistunpa, Juhani, katsellessani muotoasi nyt, nähdessäni, kuinka silmäs pyörähtelee ja tukkas seisoo pystyssä kuin takkuheinä.
JUHANI. Anna seista, anna seista; se on juuri se tavallinen ja oikea jussin-tukka.
EERO. Mielinpä sitä pöllyttää hieman.
JUHANI. Sinä peukalo! Parasta, ettäs pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo.
EERO. Vie ajoissa nurkkaan tuo hirveä leukas. Sitähän minun tulee armo; sillä se jo tutisee ja tärisee kuin kerjäläinen.
JUHANI. Katsos, kuinka tämä halko tutisee, katsos.