TIMO. Kun oikein karvat seljässäni pöyhistyy.
LAURI. Mitä mököttelee Timo, se Jukolan hallavasilmäinen vuohipukki?
TIMO. Anna olla vaan. Vuohen-maito on hyvääkin.
LAURI. Häh?
TIMO. Vuohen-maito on hyvääkin. Mutta kiitänpä sinua tästä kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siinä oli meidän osamme; suurkiitos! Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin.
LAURI. Häh?
TIMO. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin.
LAURI. Häh?
TIMO. Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson.
LAURI. »Toista sorttia kalua», mökötit sinä. Mutta kylläpä tiedän mihin sorttiin kaluun heidät vertaan. Tuomas-poika on kirves jalo, vakaa, miehukas ja tuima, mutta pikku Eero-putikkani tuossa on pieni, terävä ja naseva veistinkirves. Niin, hän »veistelee», veistelee oikein vikkelästi, viskelee ympärillensä pieniä koukkusanoja, se junkkari.