JUHANI. Hyvä! Mutta sanoitko sinä minun häyrypääksi kukoksi.
TIMO. Sanoipa hän minunkin vuohipukiksi. Suur'kiitos!
LAURI. Eero veistelee, mutta hänellä on miehen sydän.
JUHANI. Hyvä, hyvä! Mutta sanoitko sinä minun häyrypääksi kukoksi?
LAURI. Sanoin sinun vielä nuijapääksi sonniksikin.
JUHANI. Praa, veli, praa!
TIMO. Ole rauhassa, Juho. Hän sanoi minunkin vuohipukiksi ja minä kiitän häntä siitä arvonimestä; sillä vuohi ei olekkaan mikään hyljätty eläin. Viertolan punaposkinen röökinä, se Lyytia-röökinä, juo paljasta valkoisen vuohen maitoa, ei yhtään muuta. Kas siinä.
SIMEONI. Olisimmeko miehiä jos ottaisimme onkeen juopuneen sanoja?
LAURI. Sinäkö mies? Sinä? Voi veikkoseni! rupeaisitpa katkerasti itkemään jos näkisit jotain, jota likat eivät juuri näytäkkään tuommoisille nurru-pojille kuin sinä.
JUHANI. Simeoni, Simeoni! ottaisinpa ennen puukosta kuin tällaisia pistoksia.