JUHANI. Jumalan eteen juopuneena, silmät killissä. Se on aatos se.
SIMEONI. Ettäs sanot!
JUHANI. Johan liki liippasi, ettei niin tapahtunut. Mutta nyt hän lepää tuossa kalveana. Ah! silmäni vuotaa, koska sieluni häntä surkuttelee, ja tahtoisinpa kätkeä aina sydämeni sisimmäiseen karsinaan tuon kurjan, köyhän ja kärsivän veljeni tuossa.
AAPO. Mutta unessaan hän unohtaa tämän nälkämme, tämän kuolettavan madon.
SIMEONI. Kolmas päivä! Niin vaipukaamme jo kuolemaan.
EERO. Ja kuolla täytyy meidän, vaikka on edessämme lihaa, elävätä lihaa.
SIMEONI. Se liha meidät kuolettaa, kuolettaa!
JUHANI. Juuri tänäpänä, tällä tiimalla ja minuutilla! Niin, tällä tiimalla.
TIMO. Tappakaamme se liha, ampukaamme joka-ainoa sarvipää, ja tulkoon meille tuoretta lihaa oikein roimalta. Viisi kivääriä on latingissa ja Laurin kontissa on ampumavaroja kyllin.
JUHANI. Siinä on aatos!