JUHANI. Seis, herraseni, miehinesi, seis! ja muista mikä rauhaas tulee.
AAPO. Keskustelkaamme järkevästi kovan onnen kohtausta.
JUHANI. Kaikilla on meillä yhteinen laki, jonka edessä me seisomme verta-verroin. Sillä ämmän kohdusta olet sinä astunut ulos juuri niinkuin minäkin ja yhtä paljaana, yhtä paljaana, et tuumaakaan parempana poikana. Ja sinun aatelisuutes? sen päälle tehköön pienen konstin meidän vanha, nilkosilmäinen kukko. Yhteinen laki! ja tässä kohdassa on se vahvasti Jukolaisten puolella.
VIERTOLA. Puolellanne! Onko teillä valta, te kirotut, teurastaa juhtiani omalla maallani?
JUHANI. Onko teillä valta päästää valloillensa härkiä, joista on miehelle hengen surma?
VIERTOLA. Omalla maallani he kävivät ja aidatussa ha'assa.
JUHANI. Sitten lasketaan vaa'alle tämä. Tuo kappale raja-aidasta, jonka härjät surkeaksi piinaksemme murtivat alas, kuuluu koreasti Viertolan osaksi. Mutta nyt tahdon kysyä: miksi panee rikas kartano niin rässyn aidan, että sen elikko yhdessä roisauksessa runtoo maahan?
VOUTI. Aita kuin harjaksen terä, sinä lurjus!
JUHANI. Aita, jonka juhta työnnäisi vaan kortena tieltänsä pois!
VIERTOLA. Mitä oli teidän tekemistä minun ha'assani, minun ha'assani, te junkkarit? Mitä?