VAIMO. Mitä sinä täällä istut? Tule sisään; eihän sinun, Jumalan luoma, täällä pakkasen kynsissä tarvitse itseäsi kärvennellä; kun ma sanonkin. Tule sisään, Timo.
TIMO. Kukas te sitten olette?
VAIMO. Herresta varjele! Oletko jo niin hukassa, ettet tunne enään minuakaan? Ho, hoo! Kas noin, kas noinpa synti ja perkele täällä villitsevät sieluparan. Ho, hoo sentään!
TIMO. Mitä siinä nyt itkua puserratte?—Kukas te oikeastaan olette?
VAIMO. Ah kuitenkin, ah voi! Timo, Timo!
TIMO. Häh?
VAIMO. Etkö tunne enään minua? Olenhan minä Ulla, sinun vaimos.
TIMO. Jassoo! Niin, oikein!
VAIMO. Tule sisään ja älä itseäsi täällä vetele, kylmällä tallinparvella. Voi sinua kurjaa!
TIMO. Niin mar' jo sitten herra tallinparvella makasi. Ole vaiti ja älä tuossa lapsekkaita juttele. Eihän miehen täällä hätääkään ollut.