AAPO. Hän palkitsi vaan kunnian kunnialla.
JUHANI. Kirottu olkoon hänen kielensä, kirottu olkoon tämä päivä! Saimmehan, Jumalan nimessä! rukkaset Venlalta. Vankosarviset kyöpelit ja korkeuden sotajoukko suuri! Eihän näe nyt silmäni syltääkään eteensä, niin on musta maa ja taivas, musta sydämmeni tähden. Istu ja pala!
SIMEONI. Älä kiroo, mies.
JUHANI. Kiroon että maailma pyörii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle!
SIMEONI. Mitäs tahdomme tehdä?
JUHANI. Tehdä? Ellei tämä aapiskirja olisi Jumalan sanaa, Jumalan oma kirja, niin säpäleiksi, säpäleiksi paikalla tämä kirja! Mutta kas tässä: ruokapussini mätkin mäskiksi mäkeen! Tahdotteko nähdä?
SIMEONI. Älä Herran tähden Herran lahjaa. Muisteleppas »Paimion piikaa».
JUHANI. Sydämmeni vaivassa!
SIMEONI. »Kärsimys vaivass', manna taivaass'».
JUHANI. Minä annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut Männistön muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tietäisitte, niin tulisittepa ymmärtämään, että aatokseni jo lähes kymmenen vuotta on pyöriskellyt tässä luntussa oikein hassusti. Mutta menihän toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen.