— Mitä tämä merkitsee? huudahti Renzo; nielaisten palan tarjoilijan tuomaa patapaistia.
Sitten hän hymyili ihmetellen:
— Ovatko nämä nyt teidän puhtaat vuodeliinanne?
Isäntä ei vastannut, vaan asetti pöydälle mustepullon ja paperin, nojasi pöytään vasenta käsivartta ja oikeata kyynäspäätä, piti sojossa kynää, katsoi Renzoon ja virkkoi:
— Olkaa hyvä ja sanokaa minulle suku- ja ristimänimenne sekä synnyinseutunne.
— Mitä? kysäsi Renzo. Mitä on kaikella tällä tekemistä vuoteen kanssa?
— Täytän velvollisuuteni, sanoi isäntä, katsoen opasta silmiin. Meidän on tehtävä tarkka ilmoitus kaikista henkilöistä, jotka poikkeavat asumaan taloomme; suku- ja ristimänimi ja kansallisuus; missä hommissa liikkuu, onko matkustajalla aseita … kauanko viipyy tässä kaupungissa, näin kuuluvat asetuksen selvät sanat.
Ennenkuin vastasi Renzo tyhjensi uuden lasin; se oli jo kolmas. Ja pelkäämme, ettemme tämän jälkeen enää voi niitä laskea.
Hän virkkoi sitten:
— Kas, kas! Onko teillä asetus! Minäpä kuvittelen olevani lakitieteen tohtori. Ja silloin tiedän oitis, missä arvossa asetuksia sopii pitää.