— Entä tuo teidän kapakkavieraanne? Mitä hän tekee? Yhä vieläkö hän meluaa, kiihoittaa miehiä, yllyttää huomiseksi kapinaan?
— Teidän Ylhäisyytenne kai tarkoittaa tuota outoa miestä, hän on mennyt levolle.
— Talossanne on siis vielä paljon väkeä? — No hyvä, katsokaa tarkoin, ettei tuo outo mies pääse pakenemaan.
— Onko minun nyt vielä lisäksi toimitettava poliisin virkaa? ajatteli isäntä; mutta ei vastannut kieltävästi, eikä myöntävästi.
— Palatkaa kotianne ja olkaa varovainen, sanoi notaario.
— Olen aina ollut varovainen. Teidän Ylhäisyytenne hyvin tietää, onko minulla koskaan ollut tekemistä oikeuden kanssa.
— Hyvä, hyvä. Mutta älkää luulko, että oikeus olisi menettänyt valtaansa.
— Minä, taivaan nimessä, en luule yhtään mitään. Minä hoidan ainoastaan ravintolanisännän tehtäviäni.
— Aina veisaatte samaa virttä. Teillä ei koskaan ole muuta sanottavaa.
— Mitä muuta sitten sanoisin. Onhan totuus vaan yksi.