— Lorenzo Tramaglino, sanoi notaario.
— Miten tiedätte nimeni, hyvä herra?
— Täyttäkää velvollisuutenne, virkkoi notaario kätyreille.
Nämä kävivät heti käsiksi Renzoon vetääkseen hänet pois vuoteesta.
— Älkää kajotko rehelliseen mieheen, … osaanpa minä tässä itsekin pukeutua..
— Pukeutukaa siis nopeasti, sanoi notaario.
— Johan minä pukeudun, vastasi Renzo.
Ja todella hän kokoili vaatteitaan, jotka olivat hajalla vuoteessa, kuin haaksirikon pirstaleet rannalla. Ja alkaessaan pukea niitä ylleen hän vielä jatkoi:
— Mutta minäpä en tahdo mennä oikeuden kapteenin luo. Minulla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Koska minua ansaitsemattomasti näin solvataan, tahdon, että minut viedään Ferrerin eteen. Hänet minä kyllä tunnen, tiedän, että hän on kunnon mies ja hän on minulle kiitollisuuden velassa.
— Hyvä, hyvä, ystäväni, kyllä teidät viedään Ferrerin luo, virkkoi notaario.