— Olkaa varuillanne, ystäväni. Tilanne käy yhä arveluttavammaksi, kuten näette. Älkää pahentako asiaanne. Kunnianne, maineenne — näin notaario lasketteli edelleen.
Mutta Renzo teki vielä kummempia.
Kätyrit vaihtoivat neuvoittelevia katseita, ja luullen tekevänsä viisaasti — me kaikki saatamme erehtyä — he kiristivät rannekahleita.
— Voi, voi, voi! huutaa kidutettu.
Tämän huudon kuullessaan väki tunkeutuu ympärille. Sitä saapuu joka taholta katua, kulkue joutuu piirityksiin.
— Se on pahantekijä, kuiskasi notaario lähimmille. — Se on varas, joka on saatu kiinni verekseltään. Tehkää tilaa, päästäkää oikeuden palvelijat kulkemaan.
Mutta kun Renzo huomasi hetken otolliseksi ja kätyreiden käyvän valkeiksi tai ainakin kalpeiksi, hän ajatteli:
— Jos en nyt auta itseäni, niin tuho minut perii.
Ja äkkiä hän kohotti äänensä:
— Ystäväni, he vievät minua vankilaan sentähden, että eilen huusin: Leipää ja oikeutta! En ole tehnyt mitään pahaa; olen rehellinen mies; auttakaa minua, ystäväni, älkääkä minua hylätkö!