— Tahdon sen tietää.
— Kuka teille siitä puhui?…
— Pois kaikki väistelyt. Puhukaa suoraan ja pian.
— Tahdotteko minun surmaani?
— Tahdon tietää sen, mikä minulla on oikeus tietää.
— Mutta jos puhun, olen surman oma. Eikö minun henkeni kenties ole minulle rakas?
— Juuri sentähden puhukaa!
Tämä "sentähden" lausuttiin niin pontevasti ja Renzon kasvojenilme kävi niin uhkaavaksi, ettei Don Abbondio enää voinut olettaa vastustamista mahdolliseksi.
— Lupaatteko, … vannotteko minulle, hän sanoi, ettette puhu siitä kellekään, ettette koskaan virka…
— Lupaan teille, että teen raivokkaan teon, jollette nopeasti sano minulle tuon henkilön nimeä.