— Taas joku hänen seikkailuistaan, luulemma.
— Totuuden nimessä voin vakuuttaa, ettei Don Rodrigossa tällä kertaa ole syytä. Mutta hänen asiansa on hyvin arveluttava ja, kuten jo sanoin, ei kukaan muu kuin arvoisa setä voi…
— No, no, saammehan nähdä.
— Siellä on muuan kapusiinilais-munkki, joka on ahdistanut serkkuani; ja asia on nyt sillä kannalla, että…
— Kuinka monta kertaa olenkaan sanonut teille molemmille, että täytyy antaa munkkien olla omilla aloillaan. On jo kylliksi niistä kaikista selkkauksista ja huolista, joita nuo ihmiset tuottavat sille, jonka velvollisuus on, joka on saanut tehtäväkseen…
Ja tässä hän päästi pullistetuista poskistaan aimo puhalluksen.
— Mutta te saatatte välttää heitä.
— Setä hyvä, tässä on velvollisuuteni teille huomauttaa, että Rodrigo olisi häntä välttänyt, jos se olisi ollut mahdollista. Munkki pitää hänelle vihaa ja on yrittänyt häntä kaikin tavoin ärsyttää.
— Mitä hiidessä siis tuolla munkilla on veljenpoikaani vastaan?
— Ennen kaikkea tämä munkki on raju mies, ja sellaisena tunnettukin, ja on ottanut oikein urakalleen hakea riitaa aatelisten kanssa. Tämä munkki suojelee, ohjaa — tai miten oikein sanoisin — erästä sikäläistä maalaisnaista, ja tätä olentoa kohtaan hän tuntee rakkautta … enpä suorastaan tahdo väittää itsekästä, mutta hyvin mustasukkaista, epäluuloista, hyvin herkkää…