"Kuinka sitä kutsuu! Olen avomielinen, vilpitön ihminen, se on varma.
Mitä nyt kasvoihini tulee…"
"No miksi pysähdytte? Sehän on mieltäkiinnittävintä!"
"Erittäin kiitollinen! Mitä nyt kasvoihini tulee, niin täytyy minun, jos mielin olla rehellinen, tunnustaa, että niistä voin vähimmin ylpeä olla!"
"Mikä itsensäkieltäymys…"
"Olen suora ja tahdon vain ylipäänsä sanoa, etten voi vaatia itselleni 'kauniin' nimitystä. Mutta ruma tai kokonaan vastenmielinen en kumminkaan ole. Mutta päättäkää itse, armolliseni!…"
"Kummallinen pyyntö, kun on niin pimeä, etten voi kerrassaan mitään erottaa."
"Oi, se ei ole mikään este. Tahdon antaa teille varsin puolueettoman kuvauksen kasvoistani."
"Puolueettoman? Se tulee olemaan Teille varsin vaikeata!"
"Mahdollista, mutta minä olen poikkeus. Siis: silmäni ovat mustat ja kiiltävät. Tukkani on kumminkin kastanjanruskea, vaikka mielelläni soisin sen olevan mustan."
"Te olette hupainen! Mikä päähänpisto!"