"Minulla ei ole mitään ajattelemista. Te vihitte meidät; ajaja olkoon todistajana ja muutaman minuutin kuluttua siunaa nuori pari hengenmiestä, joka avioliittomme on pyhittänyt!"
"Mutta herraseni, minun täytyy kumminkin pyytää!"
"Ei mitään muttaa! Tahdotteko, vai ettekö? Minä ammun!"
"Tässä ei ole mikään pelastus mahdollinen", jupisin minä; "minun täytyy yhdistää tuo yltiöpäinen pari; tämä innokas kiihottaja tuntuu vallan siltä, kuin täyttäisi hän uhkauksensa. Toisekseen tahdon" — siten lohduttelin itseäni — "huomenna Miskolczissa tehdä ilmotuksen tästä pakosta ja niin peruuttaa tämän laittoman toimituksen."
"Päättäkää viimeinkin, muuten ammun!" huusi tuo hirmuinen sulhasmies.
"Jollen voi teitä saada kummallisesta aikeestanne luopumaan, niin tapahtukoon se sitten Jumalan nimessä!"
"Te siis suostutte?"
"Mitä muuta voisin tehdä? Uhkaattehan minua pistoolilla?"
"Ajaja, pysähtäkää!" jyrähytti kuumaverinen nuorukainen.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi ajaja, kumartuen taapäin.