"Ei mitään — sinun pitää vain pysäyttää!"
Toinen totteli.
"Rakas morsian", pyysi sulhanen, "ole niin ystävällinen ja astu vaunuista alas. Voisimme vihkimisen mukavammin toimittaa avoimella kentällä."
"Kuten tahdot, aarteeni."
He astuivat vaunuista pois ja ajajakin nousi istuimeltaan.
Kysyin kerran vielä ovatko he peruuttamattomasti päättäneet sitoutua toisiinsa elämänsä ajaksi?
Molemmat vastasivat lujasti ja varmasti:
"Olemme!"
"Sitten ei minulle muu neuvoksi jää", sanoin minä, "kuin yhdistää kätenne ja vihkiä liittonne papillisella siunauksellani. Tulkaa onnellisiksi, elkääkä koskaan katuko tätä yltiöpäistä askelta."
"Olemmeko valmiina?" kysyi nuori aviomies.