Annoin ajatuksissani tuttavani, ystäväni ja vieraitten kulkea ohitseni.
Ketä kohtaan piti minun kantaa epäluuloa?
Sarvia minun päässäni, jota vaimoni niin rakastaa, niin melkeinpä jumaloi! Kuinka yksinkertaista ja hullua!
Huolellisesti suljin kotelon ja jätin salaisuuden ajan ja sattuman selvitettäväksi.
Löytyy ainoastaan yksi ihminen maailmassa, jolle voisin olla mustasukkainen, sillä hän oli kilpakosijani ja pyysi myöskin vaimoni kättä. Mutta hän saikin rukkaset ja matkusti kauas Louisianaan. Olisiko hän palannut takaisin? Ei! Tämä ritarillinen mies ei voi ryhtyä niin alhaiseen kostoon!
Koko päiväni meni minulta hukkaan! Oikeudessa puhuin niin hajamielisesti, että hävisin kaksi riita-asiaa, ja sitten söin niin huonosti päivällistä, kuin en vuosikausiin!
Vihdoin lohdutin itseäni sillä ajatuksella, että kaikki lienee ollut vain huonoa pilaa — minä hirvenkasvoineni! Kelvotonta leikinlaskua vain!
Illalla läksin huvittelemaan klubille; pelasin tarokkia ja hävisin, sillä joka kortissa olin näkevinäni hirvenkasvot; hevoset, joiden selässä kuninkaat istuivat, näyttivät minusta hirviltä.
Nyreänä palasin kotiin, päätellen heti kääntyä takaisin, jos vaimoni vaan alkaisi nuhdella minua. Mutta epäilyni olivat turhat; hän ojensi minulle sisääntullessani hymyillen pienen kätensä ja pyysi minua unohtamaan riidat ja eripuraisuudet; hän huomaa nyt, että minä olen oikeassa, miehen täytyy huvitella!
Nähtävästi tahtoi hän sovintomme tehdä oikein juhlalliseksi, sillä hän kantoi illallisiksi mieliruokani pöytään: hirvenpään multasienien kera.
Hirvenpää! Sattuma tekee usein paraimmat kaskut.