Minun ei ole onnistunut saada selville rikollista, joskin me yhdessä koetimme keksiä häntä, sillä ajanmittaan olin uskonut salaisuuden Lovisalle. Olen yhä samalla kannalla kuin ennenkin — mitään en varmasti tiedä.
Eräs seikka on kuitenkin minua hämmästyttänyt enkä vielä tänäänkään osaa sitä itselleni selittää.
Miksi kävi vaimoni punaiseksi kuin peltovalmu, kun minä ensi kerran näytin hänelle hirvensarvilla varustetun pään?
Ja miksi hymyilee hän aina niin kummasti, kun minä tätä asiaa mainitsen? —