"Tahdotteko, että annan teille hyvän neuvon?" kysyi rouva hiukan lauhtuneena.
"Jos tahdotte alentaa itsenne sitä tekemään."
"Tahdon kyllä alentaa itseni", vastasi hän nauraen; "mutta sanokaa minulle ensiksi, eivätkö talonpojat ole hirveän hitaita rakkauteen."
"Millä lailla hitaita?"
"Niin, että eivätkö mieti kauan, ennenkun —?"
"Tytötkö?"
"Kumpaisetkin."
"Mitäs ne pojat kauvan miettisivät?" huudahti Törres ja nauroi taas.
Rouva huomasi hänen katseensa, joka himokkaasti näytti ikäänkuin kiemurtautuvan hänen ympärilleen kiireestä kantapäähän, ja hän ymmärsi, että tämän miehen kanssa oli vaarallisempaa puhua näistä tällaisista asioista kuin luutnanttien.
Hän vastasi kuivasti: