"Hyvää iltaa", aloitti Worse lystikkäästi, "vieläkö pikku rouvani valvoo? Tule, pannaan nyt maata, Saaraseni!"
Saara jatkoi lukemista, katsomatta kirjasta. Worse pani hattunsa pois ja viittasi Saaraan mennessänsä laattian yli.
"Usko pois, Saara! Meillä on ollut hauska päivä."
"Kaikillako kolmella?"
"Kolmella?" sanoi Worse ja seisahtui, "siellä oli ainoastaan Randulf ja minä."
"Sinä valehtelet; kolme teitä oli", vastasi Saara vakaasti.
Nyt Jaakko Worsen päähän pölähti se onneton luulo että Saara laski leikkiä. Hän nuoskeilla silmillään hymyillen lähestyi halaamaan Saaraa: "Vai niin, sinä tiedät sen paremmin kuin minä itse! Missä olet koulua käynyt ja tullut niin viisaaksi? Ken oli kolmas — hä?"
"Perkele", vastasi Saara ja nosti yht'äkkiä silmänsä, "itse saatana istui teidän välillänne."
Kippari Worse horjahti taaksepäin.
"Usko pois, hänellä on ollut hauskin päivä teistä. Hän on riemuinnut kun kiroukset ja manaukset sekä törkeät puheet ja kaikki sydämenne saastaisuus tulvaili yli huulienne. Etkö nähnyt hänen käyriä kynsiänsä, kun hän asetti eteesi lasin, että juopuisit saastaisuuden viinistä? Etkö kuullut kuinka hän nauroi, teidän vieriessä syntinne ilkeydessä, kypsyäksenne helvetin tuskaan ja piinaan?"