Hänen vartalonsa ei tullut niin voimakkaaksi kuin sisaren oli, vaan hän pysyi hoikkana ja laihana; hänen hienot, vilkkaat kasvonsa olivat aina jännitettyinä, ikäänkuin hän joka hetki olisi odottanut jotain. Hän uskoi asiansa Saaralle, ja Saara puhui hänelle ja kehoitti häntä tottelevaisuuteen.
Mutta Henriette oli kylläksi viisas huomaamaan mitenkä Saaran oli avioliitossaan; eivätkä Saaran kehoitukset tottelevaisuuteen olleet liioin pontevia.
Monta päivää Sivert Jespersen'in kestien jälkeen Hans Nilsen oli näkymättömissä; hän ei tullut aterioimaan eikä ollut kotona yölläkään.
Matami Torvestad ei olisi huolinut siitä paljon, sillä semmoista oli ennenkin tapahtunut. Fennefos'illa oli monta ystävää lähiseuduilla, joita hän välistä kävi katsomassa. Mutta matamia huoletti se että vanha värjäri useita kertoja oli käynyt kysymässä Hans Nilsen'iä, tahtomatta uskoa hänelle mitä asiaa hänellä oli Fennefos'ille.
Matami oli nyt melkein lohdutettu pettymyksestään Saaran suhteen. Huomatessaan että tyttärensä kasvoi häntä korkeammaksi, oli matami kylläksi viisas tyytymään siihen loisteesen, joka hänenkin osakseen tuli tuosta rikkaasta naimiskaupasta.
Ja vaikk'ei Henriette likimaillakaan täyttänyt Saaran paikkaa raamatun pulpetin ääressä, käytiin kuitenkin vielä matamin pienissä kokouksissa ja hän säilytti arvonsa vanhimpien parissa.
Mutta viime aikoina tapahtui muutos, joka häntä huoletti. Hän huomasi pian, että se, mitä hän oli päivällisillä lukenut Francken taivaasen lähdöstä, oli tehnyt pahan vaikutuksen. Saipa myös tietää että vanhimmat pitivät neuvotteluja Fennefos'ista, häntä niihin kutsumatta. Vanhalla värjärillä oli nähtävästi salaisia asioita Fennefos'ille.
Matami Torvestad mietti asiaa tarkasti ja teki päätöksen. Kun Hans Nilsen viimein tuli viidennen päivän iltapuolella, otti matami häntä portailla vastaan ja vei hänet huoneesensa.
"Viimein kuin olit kaupungissa", aloitti hän ilman mitään johdantoa, "kysyit minulta pitäisikö sinun mennä naimiseen; silloin vastasin kieltävästi, mutta nyt luulen että jo olisi aika."
Hans Nilsen liikutti tuolia, ja nyt vasta matami huomasi kuinka oudolta hän näytti.