"Mitä te täällä teette?" kysyi Worse äreästi.
"Me muutamme matamin sängyn ulos saliin."
"Mitä tuhmuuksia?"
"Hiljaa, hiljaa!" sanoi vanha makasinin-päällikkö, "kapteni, ette saa suuttua; te olette sairas, kapteni, ettekä saa puhua — sanoi matami."
Worse murisi hieman ja katseli tylsin katsein sängyn jälkeen, joka ulos muutettiin.
Kun vaimonsa kohta sen jälkeen tuli huoneesen, sanoi Worse: "Ettäs olet muuttanut sängyn, Saara! Tiedäthän että huomenna taas olen terve; ainoastaan ensimäinen päivä on niin ilkeä — hyi! — en koskaan maista totia enää, se on ilkeätä sekasotkua!"
"Sinä olet sairaampi kuin luuletkaan sekä ruumiillisesti että hengellisesti, ja minusta sinun pitäisi hakea apua molemmille — varsinkin sielullesi — ennenkuin on myöhäistä."
"Oi, kultani, tiedäthän että mielelläni tahdon; mutta sinun täytyy auttaa minua, Saara! Tule tänne luokseni istumaan ja lue vähän minulle."
"En tänään", vastasi Saara.
Worse makasi siis yksinänsä sängyssään koko päivän ja voi hyvin pahasti. Seuraavana päivänä hän ainakin oli selvä päästään, mutta vatsakivut vaivasivat häntä niin että hän jäi vuoteellensa.