Heidän oli eroaminen, se oli selvä asia; sitä hän kertoi kertomistaan itsekseen, eikä kuitenkaan lähtenyt. Täällä oli tarpeeksi työtä myöhään syksyyn asti, ja sitä paitsi — minne hänen oli lähteminen?
Jätettyään tämän paikan ei ollut yhtään paikkaa koko avarassa maailmassa, joka olisi vetänyt hänet puolehensa; ei kotiseutu eikä ystävät ylt'ympärillä; mieluimmin tahtoisi hän päästä näkemästä ketään ja elää yksinänsä.
Hänen sydämensä kärsi syvistä haavoista ja hän ajatteli näinä aikoina usein Henrietteä. Hänkin oli sidottu elämässä ja kuolemassa rakkauteen, jota ei yksikään ajatus saisi saastuttaa. Saaran edestä tahtoi hän rukoilla.
Mutta vanhimmat murehtien pitivät Hans Nilsen'iä silmällä. Sivert
Jespersen'in talossa pidetty puhe teki suurta vahinkoa. Ihmisten kesken
kerrottiin että haugelaiset olivat eripuraisia keskenänsä ja että
Fennefos oli eronnut heistä.
Veljestenkin parissa vallitsi levottomuus. Ne, jotka eivät olleet läsnä, tahtoivat tietää mitä Fennefos oli puhunut; mutta ne, jotka olivat olleet läsnä, vastasivat kiertämällä. Sill'aikaa kasvoi sekä ystävissä että vihamiehissä uteliaisuus ja into saada selville oliko jotain arveluttavaa tuossa kunnioitetussa ja yleisesti tunnetussa miehessä. Lisäksi tuli hänen muuttunut käytöksensä kohta puheen jälkeen; epäilemättä oli jotain tapahtunut, arvattiin sitä tätä, ja vanhimmat istuivat neuvottelemassa. "Minä arvelen", sanoi Sivert Jespersen, katsoen ympärillensä pienessä veljespiirissä, "että kaikki olemme yksimieliset siitä, että tässä asiassa on naisia osallisina?"
"Olen kuullut kerrottavan", sanoi Endre Egeland, "että hän paljon on viljellyt matami Torvestad'in tyttären, Henrietten tuttavuutta."
"Henriettenkö?" kertoi Sivert Jespersen, venyttäen tuota epäilevää kysymystä.
Hetken hämmästys ja äänettömyys syntyi.
"Ei, ei", sanoi vanha värjäri, "emme saa uskoa niin pahoja asioita."
"Kaikissa tapauksissa, rakkaat ystävät", sanoi Sivert Jespersen lempeästi, "täytyy meidän kaikkien yhtenä miehenä tuumia, mitenkä voisimme auttaa veljeämme Hans Nilsen'iä kaikessa tuskassa ja koetuksessa. Minä olen ajatellut, jos siihen suostutte, että kokoontuisimme maataloon lauantaina iltapäivällä. Tarkastettuamme kirjoja, voisimme kenties puhua hänen kanssansa vähän."