Tervehdittyänsä neitoja, Jaakko Worse aina ensimäiseksi meni konttoriin, joka oli perheen-huoneen takana; ovi siihen oli tavallisesti avoinna. Konttorissa hän tarttui almanakkaan, ja havaitessaan että sillä päivällä oli pyhän Krispinuksen tai pyhän Hieronymuksen nimi, oli hänellä tapana hieroa käsiänsä:
"Kuolema ja kirous, senkö pyhimyksen päivä se olikin! Minä tunnen sitä Italiasta, se on heidän parhaimpia pyhiänsä. No — pitää siis saada lasillinen toddya tänä iltana".
Konsuli Garman hymyili ja vanha kirjanpitäjä Adam Kruse hirnakoitsi pulpettinsa takaa; hän käskettiin tavallisesti toddylle kun kapteni oli siellä. Sitten otti Worse, joka oli aivan kuin kotonansa talossa, konttorin kaapin avaimet ja veti esille muutamia neliskulmaisia Hollannin pulloja.
Illalla hän pelasi "styrvalt" neitien kanssa; konsuli istui heitä katselemassa ja nauroi sydämmellisesti kun kapteni pelasi väärin ja petti noita arvoisia nettiä niin, että heidän myssy-nauhansa vapisivat vihasta.
Välistä konsuli ja Worse myös puhuivat politikia "Hamburger Nachrichten'in" mukaan; silloin vanha kirjanpitäjä istui ääneti lasinsa ääressä nöyrällä paikallansa nurkassa suuren lyömä-kellon vieressä imien liitupiippuansa.
Vanhassa perheen-huoneessa, sataman puolella, seisoi kaksi talikynttilää pöydällä sohvan edessä, jossa konsuli istui, ja kaksi kynttilää paloi toddy-pöydällä uunin kohdalla, kun oli vieraita.
Yläpuolella valkoista panelia, joka oli yhtä korkea kuin nuo kankea-selkäiset tuolit, oli seinät verhotut viheriäiseksi maalatulla palttinalla. Harmaissa rullakartiineissa, jotka hiljakkoin oli tuotu Kyöbenhamnista, oli kuvattuina Kristianborgin, Kronborgin ja Fredriksborgin linnat. Etupuolella niissä seisoi joku pitkä mies-vaeltaja erään puun juurella, katsellen yli veden pinnan linnaan päin ja kolme vallasnaista, pitkä shaali hartioilla ja hattu päässä, jotka hatut olivat vaunu-kuomien näköiset, käveli oikealle päin.
Uunin-nurkassa oli kerinpuut, joita neidit käyttivät kun eivät juosseet toinen toisensa jäljissä tai puuhanneet taloustoimissa.
Rouva Garman'in kuoltua konsulin ei onnistunut jakaa työtä sisarusten välillä. Kun neiti Birgitte hetken aikaa oli lukenut pöytävaatteita, hopeita, pesoa y.m.s., valloitti hänet vastustamatoin halu valvomaan ett'ei kyökissä haaskattaisi liian paljon voita. Ja kun neiti Mette viikon aikaa oli hoitanut ruo'an laittamista ja talouskassaa, ei hän voinut nukkua ennenkuin hänkin oli lukenut pöytäliinat ja hopealusikat.
Tämä sai aikaan suurta häiriötä taloudessa ja sisarten välillä arveluttavia kahakoita, joista kuitenkin vaan viimeiset mainingit tulivat konsulin näkyviin. Ainoastaan yhdessä asiassa he olivat yksimieliset, nimittäin rakkaudessa kanaria-lintuun. Heillä oli ollut useita lintuja vuosien kuluessa, ja joka kerta, kun kissa jonkun vei, vannoivat he ett'eivät enää tahdo joutua semmoisen surun valtaan.