"Häpeä on sitä tunnustaa, mutta sitä minä todellakin tahtoisin mieluummin."
"En luule kenenkään sitä paheksivan jos et tule Sivert Jespersen'in luo", sanoi Saara; nähtyänsä Fennefos'in jälleen, tahtoi hän mielellään päästä miehestänsä kokonaiseksi päiväksi.
Jaakko Worse ilostui kuin lapsi tästä odottamattomasta käännöksestä ja riensi kippari Randulf'ille ilmoittamaan että hän oli saanut luvan tulla.
Saara ja Fennefos jäivät istumaan kahden kesken, ja hetken äänettömyys syntyi.
"Eikö miehesi ole terve?"
"Ei, hän on sairas; minä luulen että hänellä on sisällinen tauti."
"Sinä tarkoitat ruumista; minä ajattelin sielua. Onko hän vielä synneissään?"
"Pahoin sitä pelkään, Hans Nilsen. Sana ei pääse häneen vaikuttamaan."
"Oletko koettanut auttaa häntä, Saara?"
"Olen, olen koettanut, vaan suuria hedelmiä en näe työstäni,"