"Luulenpa, että olet tullut hassuksi, äiti; ymmärräthän toki, että minun täytyy lukea."
"Sen kyllä ymmärrän, mutta mitä olet tehnyt Abrahamin luona koko illan?"
"Me olemme lukeneet kaikkia muita aineita; latina vaan vielä…"
"Ettekö lue latinaa yhdessä?"
"Luemme kyllä, mutta katsoppas, Abraham ei välitä selvittää lauseita niin tarkasti; sitä ei hänen sitä paitsi tarvitse tehdäkkään, sillä hän taitaa sen ilmankin. Mutta minun täytyy lukea enemmän, muuten suuttuu Aalbom ja kertoo rehtorille."
"Älä nyt sentään lue enää pikku Mariukseni; se ei ensinkään ole hyvä sinulle" — rouva tahtoi vetää hänet luoksensa, mutta pojalla ei ollut aikaa sellaiseen, hän raasti itsensä irti ja otti kirjan käteensä.
"Tästä alamme, mamma: tum vero Phaêton — nyt pitää sinun kysyä joka sana uudestaan."
Rouva Gottwald parka oli todella oppinut kyselemään; mutta kun hän ei ymmärtänyt sanaakaan vastauksista, oli tuo kyseleminen jokseenkin väsyttävä loppu työpäivälle; ei edes hänen ihmettelynsä pojan opin suhteen voinut aina pitää hänen silmiään auki.
Kuitenkin lausui hän koneellisesti latinalaisen sanan, jonka jälkeen Marius yhtä jonoa sanoi kaikki mitä siitä sanasta oli lausuttava ja sitten mentiin seuraavaan.
"Candescere" — luki rouva Gottwald unelijaasti.