Siten sai Marius kaikeksi onneksi päähän kiinni: "Mutta vuonna 1708 kääntyi onni", ja sitte kävi kertominen kuni vesi.
Nyt oli vihdoinkin Martti Perässäpyrkijä saanut kamiinin punaseksi ja luokalla oli niin lämmin, että täytyi avata kaikki ikkunat lomaneljänneksen aikana.
"Kuka on pannut puita kaminiin?" kysyikin rehtori heti, kun tuli luokkaan teemakirjat kainalossa.
Ei vastausta, mutta kun hän uudestaan kysyi ankarammalla äänellä, vastasi priimus:
"Luullakseni se oli Martti Kruse."
"Vai niin, sinäkö sen teit, Martti? Vai ryhdyt sinä sellaisiin toimiin? Tuleppa tänne ja näytä se pykälä järjestyssäännöissä, jossa on, että oppilaiden itse tulee pitää huolta koulun lämmityksestä!"
Martti asetti juron vartalonsa järjestyssääntöjen eteen ja katsoa töllötti ylöspäin.
"No, pikku Martti, etkö pian löydä sitä pykälää? Vai tahdotko, että minä autan sinua?" kysyi rehtori nipistäen häntä korvasta toisella kädellään, sillä välin kun näytti toisella. "Näetkö viidettä pykälää? Lue se — korkealla äänellä ja selvästi!"
"Viides pykälä", alkoi Martti karkealla puheenlaadulla, "kouluhuoneissa pitää oppilaan heti mennä paikallensa eikä hän saa milloinkaan antaa aihetta minkäänlaiseen meluun tahi epäjärjestykseen. Hän ei myös koskaan saa liikkua paikaltaan, muuten kuin nimen-omaisella luvalla."
"No, pikku Martti, näetkö nyt, kuinka oppilaan tulee käyttäytyä luokalla — mitä? Oliko siinä mielestäsi mitään kamiinin täyttämisestä — mitä? Oliko mielestäsi — mitä?"