Marius ponnisti kaikki voimansa ja käänsi kappaleensa, mutta lopetettuansa olikin hän niin uupunut, että melkein nukkui.
Tunti parjauksineen ja vaivoineen kului loppuun, ja sitten oli vaan yksi jälellä. Viimeinen tunti käytettiin latinan käännöskirjoitukseen. Aalbom antoi pojille käännettäväksi kappaleen Henrichsenin kirjoitusharjoituksista ja istui opettajatuolille antaen jalkainsa lerkkua ja katsella töllöttäen ilmaan.
Kenelläkään oppilaista ei enää ollut paljo ajatusvoimaa jälellä latinan kirjoittamiseen; useimmat kirjoittivat umpimähkään, Marius samaten, jotta siitä varmaankin syntyi kaunis teema.
Mutta vihdoinkin loppuivat oppitunnit; ja kalpeat, näppyläiset latinan lukijatkin olivat vähäsen elävämpiä tänäin pihasta lähteissään, sillä oli lauantai.
Silli; hedelmärokka ja pannukakut — koko kaupungin lauantai-ruoka — maistuivat tuon talkoon jälkeen erin-omaiselta.
Ilma selkeni todellakin ja tuli kirkas, kuutamoinen pakkas-ilta, jotta neljännen latinaluokan oppilaat kävelivät puolikasvuisten pikkutyttöjen keralla, kun nuoremmat kumppanit kulkivat parvissa, laulaen ja sivumennessään nyhjien toisiaan noita rakastavia vasten.
Mutta Abraham ja Marius kävivät käsi kädessä halveksien kaikkea, silloin tällöin pysähtyi Abraham puristaen nyrkkiänsä provasti Sparren rauhallista asumusta kohden, jossa tiesi telepatistin käyvän hänen entisen henttunsa luona.
Illalla oli Marius kutsuttu Abrahamin luo; professori rouvineen oli jossakin illallisella. Pojat isännöivät kaikissa huoneissa ja saivat illalliseksi paistettua makkaraa ja olutjuustoa.
Ja seuraavaksi päiväksi ei mitään läksyjä, ei mitään luettavaa! —
Nukkua vaan vapaana miehenä kello 10 asti!
Kuitenkin makasi moni sunnuntai-aamuna tuskallisena puolinukuksissa: nyt täytyisi hänen pian nousta ja patikoita kouluun, makuuhuoneessa kylmä, puolipimeä, koko kantamus kirjoja, eikä hän taitanut mitään. Vihdoin syöksähti hän vuoteeltaan — ja nytpä olikin sunnuntai! — heti takaisin peiton alle! Voiko kukaan unohtaa, kuinka suloista tuo oli?