Usea läsnäolijoista tahtoi alkaa samalla kertaa, mutta professori
Löfdal sai sanan vuoron:
"Ettehän vaan tahtonekaan kieltää tämän ihanan kielen lukemisen erin-omaisessa määrässä kehittävän nuorukaisen kykyä ajattelemaan selvästi ja johdonmukaisesti?"
"Ainoastaan yhden asian, herra professori, olen huomannut latinan vaikuttavan kaikissa ilman poikkeusta, ja se on, että se tekee meidät kaikki ylenmäärin mahtaviksi."
"Ehkä muutamat meistä", huomautti prokuraattori lyhyellä ilkeällä silmäyksellä.
Mutta rouva Löfdal hymyili tyytyväisenä: "Te olette oikeassa. Aina lapsuudestani asti harmitti minua, kun pitkät orpanani esiintyivät latinalaisilla sanajonoillaan, joissa, siitä olin vakuutettu, ei ollut minkäänlaista ajatusta. Ja vielä nytkin tulen suutuksiin, kun vanhemmat herrat veitikkamaisesti myhäilevät toisilleen ja lukevat kappaleen latinaa."
"Mutta onhan tuo viatonta huvia, rouva hyvä!" huudahti nyt vanha rehtori; hän oli hetkeksi vetäytynyt keskustelusta, joka kävi hänelle liian kuumaksi; "saanemmehan toki luvan iloita yhteisestä omaisuudestamme, se on jonkinlaista vapaamuurarisuutta välillämme."
"Aivan", vastasi Mordtmann, jonka näkyi päättäneen väittää vastaan viimeiseen asti, "vanhan ajan sivistyksen luonnetta kuvailevaa on, että opissa oli jotakin erin-omaisen pirteätä, tuo seikka, että se oli rajoitettu ahtaaseen piiriin; ett'ei nautintona, onnena että oli opittu, pidetty tietämistä yleensä, vaan jonkin tietämistä, jota muut eivät tietäneet. Mutta nykyään ei onneksi ole monta, jotka panevat lapsensa kouluun sillä tavoin opetettaviksi."
Tämän puheen jälkeen syntyneen pysähdyksen aikana nousi Venni-rouva mennäkseen sanomaan hyvää yötä pojallensa; sitä paitsi piti syötämän illallista; aika oli jo kulunut pitkälle.
Oppineet herrat olivat hyvin kiihkoissaan, jota vastoin muutamat vanhat kauppiaat salaa nyökäyttivät päätään toisillensa.
"Kun Te nyt menette, rouva!" lausui prokuraattori, joka lopuksi oli innostunut, "loppuu kai tämä huvittava keskustelu. Vahinko vaan, ett'emme voineet saada Teitä puhumaan käytännöstä: mitä pitää opetettaman; ettekö tahtoisi nimittää minulle aineita?"