"Siis lyhyesti: minkä vuoksi panette lapsenne kouluun? Mitä tahdotte lastenne oppivan?"
"Siihen annan Teille varsin mielelläni vastauksen; ja vastaankin niin järkevästi, että liittolaiseni voi olla varsin levollinen, sillä tätä asiaa olen itse hyvin usein miettinyt. Kun me, isät ja äidit, jotka itse olemme tulleet tuntemaan, kuinka paljon tarvitaan, kuinka paljon pitäisi tietää edes jollakin tavoin käsittääksensä aikansa, asemansa elämässä ja ennen kaikkia tehtävänsä lastenkasvattajana — kun panemme lapsemme kouluun, tapahtuu se luonnollisesti siinä tarkoituksessa, että he ajoissa alkaisivat hankkia itselleen niitä tietoja, joita me nyt itse omasta, kalliista kokemuksestamme tiedämme elämän kaikilta vaativan."
"Ettekä siis katso koulun työskentelevän siihen, suuntaan?"
"En, sitä mieltä en suinkaan ole — paljon, paljon puuttuu! Katsokaa esim. Abrahamia, poikaani — mutta missähän poika tänä iltana on?"
Professori, joka samassa tuli sisään, selitti käskeneensä hänet levolle; "hän pyysi sinun tulemaan luoksensa sanomaan hyvää yötä hänelle."
"Tulen, tulen heti; poika parka, olenhan varsin unohtanut hänet! Mutta mitähän minun piti sanoman — — niin, katsokaa Abrahamia; hän on nyt kokonaista yhdeksän vuotta käynyt tuota siunattua yläalkeiskoulua; alussa kävi hyvin, mutta nyt viime vuosina on hän, minun ymmärtääkseni, tullut yhä tyhmemmäksi, yhä haluttomammaksi. Suunsa avattuansa, ilmaisee hän heti mitä suurinta tietämättömyyttä kaikkein joka-aikaisimpain asiain suhteen. Ja pahin kaikista on, että hänen melkein näkyy halveksivan tietää jotakin järjellistä maailmasta sellaisena kuin se on — —"
"Niin, rouva", virkahti Mordtmann, "Teidän poikanne elää tieteitten maailmassa, hän vaeltaa hengen korkeaa parnassia kohden! Minä tunnen tuon, minä olen itse tehnyt kaarron Parnasson ympäri."
"Mitä sillä tarkoitatte — mitäh?" kysyi apulais-opettaja Aalbom.
"Noh, minä kyllä voin sen Teille selittää, kyllä yskän ymmärrän", sanoi prokuraattori, "herra Mordtmann on varmaan noita nykyaikaisia klassillisen sivistyksen vastustajia; minä lyön vetoa siitä, että hän on latinan vihaaja?"
"Oikein, se todella olen?"