Njaedel katsahti ylös ja mietiskeli vähän, sanoi sitten hiljaa: "No, onko hän punatukkainen!"
Sören katseli vuoroon Njaedelia vuoroon luotsivanhinta ja arveli tilaisuuden olevan sopivan.
"Sinulla on kai kevättyöt kesken Njaedel?" alkoi hän varovasti.
"Mitä se sinua liikuttaa?" ärjäsi Njaedel ja nousi seisomaan.
"Eipä kylläkään, siinä olet oikeassa. Vaan onhan se niin, että naapurit pitävät huolta toisistansa.
"Kaksi tuhatta ja seitsemän sataa talariahan sinä maksoit tästä maatilastasi — hm?"
Njaedel vaan vähän mörisi.
"Minä puhuttelin Tofte asianajajaa, kun hän oli tässä muutamana päivänä täällä", jatkoi Sören ja katseli välinpitämättömästi akkunasta, "hän sanoi, että sinä et aivan vähää ole velassa tästä maastasi."
"Anna minun olla rauhassa, Sören!" huusi Njaedel uhkaavasti.
"No, no", arveli luotsivanhin, "anna Sörenin puhua suunsa puhtaaksi, sillä sinä näet jotain olevan hänellä hampaan kolossa. No Sören, puhu nyt!"