Niin meni hän.
XIX.
Siirtolaisasioitsija hieroskeli käsiään siitä onnen tempauksesta mikä hänellä oli ollut tohtorista, seisoessaan ja katsellessaan höyrylaivaa lännestä, joka nyt kulki laivasiltaan ja asettui englantilaisen eteen.
Hänen terävä silmänsä, joka vaaniskeli matkustajia kaikkialta, keksi heti Njaedelin ja luotsivanhimman; ja heti kun he tulivat maihin, tunkeusi hän heidän luo.
"Siirtolaisia, näemmä?" sanoi hän ja tervehti.
Luotsivanhin vastasi tervehdykseen, vaan kun asioitsia tarttui säkkiin, jota hän kantoi, ei hän suvainnut että ylhäinen herra näki vaivaa hänen kapineistaan. Asioitsia puheli lakkaamatta, viedessään heitä ihmisjoukossa, joka oli kotoutunut tulleen laivan luo; Njaedel seurasi, vaan tarkasti kaikkea täydellä epäluulolla.
"Nähkääs, tuolla on teidän laivanne first class, altogether!
Onko teillä lippuja?" kysyi asioitsija.
"Ei ole", vastasi luotsivanhin.
"Very well! Lippuja kirjoitetaan laivassa; olkaa hyvä ja tulkaa laivaan!"
"Milloin lähtee laiva?" kysyi nyt Njaedel.