"Olisi kai; luotsivanhin, viitsisitkö kirjoittaa Antille, että hänen pitää olla siivo Kristinaa kohtaan; maksun hän saa jos tahtoo."
"Sen voit hyvin käsittää, että hän tahtoo maksun."
"Antti tulee hyvin toimeen", vastasi Njaedel. "Siinä on poika, joka on menestynyt mailmassa. Niin, äitikin sanoi sitä; sinä, Njaedel, sanoi hän, 'olet tyhmä kuin pukki, vaan Antti, hän on sukkela kuin kärppä'."
"Vaan miks'ei hän ottanut isänsä taloa kun hän oli vanhin?"
"Sillä hän tahtoi että minä saisin sen."
"Hän kyllä tiesi mitä hän teki, tuo veljesi joka jätti sinut talopahasen haltiaksi ja itse meni tiekkoihinsa rahoineen", arveli luotsivanhin.
"Elä sinä puhu pahaa Antista", vastasi Njaedel. "Hän oli kelpo poika. Minä muistan hyvin, kun me olimme kanervan riivinnässä Heiessä. Antti oli niin käsittämättömän vilkas panemaan koiran kokoon.
"Vaan sinä kannoit kotia sen?"
"Hä? Niin, tietysti minä kannoin kotia, sillä minä olin vankin?"
"Mikähän se Antti oikeastaan on?" kysyi luotsivanhin.