"Ei, luotsivanhin, ei hän sitä tarkoittanut — hän ajatteli, että hyvin epäillyttävää on tuon ojan kaivamisen laita —"
"Minulla on kauppakirjani, minulla", sanoi Njaedel.
"Niin, onhan se sinulla, sen ymmärrän —" Sören meni ovelle, "sen vuoksihan pistäysin sisälle sanoakseni sinulle että meidän pitää ruveta sitten —"
"Ruveta?" kysyi luotsivanhin.
"Tietysti ruveta käräjöimään."
"Käräjöimään!" huudahti luotsivanhin ja tuli lähemmäs. "Tätä sinun tulisi ajatella pitempään, Njaedel. Minä tiedän niitä, jotka ovat käräjöinneet maat ja mantunsa vähemmästäkin kuin tämä on ja monta kunniallista miestä makaa maassa, jotka asianajaja Tofte on saattanut sinne ennen isäänsä."
"Ei sinun pidä puhua tuolla tavoin lähimäisestäsi, luotsivanhin! Vaan ylipäänsä sanoi asianajaja, että siitä tulee pitkä ja kallis juttu."
"Minä kaivan ojaani", sanoi Njaedel.
"Sitä et tee varmaan, Njaedel, kunhan vouti on käynyt täällä ja antanut sinulle kiellon."
"Kiellon?"