"Niin", vastasi Sören, "silloin pitää sinun odottaa kunnes tuomio on langennut."
Njaedel käveli lattian poikki ja siirsi muuatta tuolia ja katsoi neuvottomana luotsivanhimpaan; vaan lopulta kääntyi hän taas pääasiaan: "Minulla on Kristiansandin piispan antamat paperit, minulla", sanoi hän päättävästi ja löi kättänsä yhteen.
"Voithan piispalta kysyä miten on tuon kaislarannan laita", sanoi Sören ystävällisesti ja katsoi häntä syrjäsilmällä.
"Niin, se on jotain, Sören!" mutisi luotsivanhin. "Sehän ei tulisi niin kalliiksi."
"Tahi ehkä olisi parempi vielä kysyä kuninkaalta", sanoi Sören huolettomasti katsoessaan ulos ikkunasta.
"Niin, kuningas on ylempi piispaa, vaan tokkohan hän vastaa semmoiseen asiaan."
"Jos lykkäämme asian kansliaan ikäänkuin välioikeuteen —"
"Minnekä?" kysyi Njaedel innokkaasti.
"Kansliaan", vastasi Sören, jolla kuulusti olevan tarkat tiedot tästä.
"Luotsivanhin!" sanoi Njaedel. "Siellähän Anttikin on; minä unehutin nimen. Vaan tuleeko asia silloin kuninkaan eteen?"