Valtioneuvos istahti; vaan vahtimestari Mo jäi seisomaan.
"Onko vielä jotain sanomista, Mo?"
"Minä en mielelläni lähettäisi luotani veljeni tytärtä", alkoi Mo kaikella kunnioituksella.
"Matkarahaa tarvitsee hän luonnollisesti", sanoi valtioneuvos ja tarttui avainkimppuun, joka vielä rippui pienen laatikon suulla.
"Minä haluaisin pitää häntä luonani", lausui Mo toistamiseen kuivasti.
Valtioneuvos käänsihe:
"Miksi sitten?"
"Siksi — siksi, että minä haluan niin", vastasi toinen alamaisella äänellä.
"Ei hukata aikaa, Mo. Vaimoni sanoo, että hän panee poikain päät pyörälle; minä olen luvannut, ja pois pitää hänet laittaa."
"Pyydän anteeksi, herra valtioneuvos, vaan minun täytyy saada pitää hänet luonani", vastasi Antti Mo ja poistui pieneen eteiseensä.