"Sanokaahan, madame, sanokaahan", lausui Charny.
Kun Andrée yhäti oli vaiti, jatkoi hän:
"Puhukaa, madame", sanoi hän. "Tällaisessa tapauksessa täytyisi hienotunteisuuttanne ankarasti tuomita. Muistakaa, että nyt on kysymyksessä valtiaamme turvallisuus."
"Minä en ymmärrä", sanoi Andrée, "millä perustuksella te sanotte noin."
"Te sanoitte, ja minä kuulin sen itse, madame… ja minä otan ruhtinattaren, todistajaksi…" Ja Charny kumarsi madame de Lamballelle. "Te huudahditte: 'Oi, tuo mies! Teidän ystävänne!…'"
"Se on totta, te sanoitte todellakin niin, rakkaani", lausui prinsessa de Gamballe herttaisesti.
Ja hän jatkoi lähestyen vuorostaan Andréeta:
"Jos tiedätte jotakin, niin herra de Charny on oikeassa."
"Armahtakaa minua!" lausui Andrée niin hiljaa, että ruhtinatar yksinään sen saattoi kuulla.
Ruhtinatar loittoni.