"Olette siis nähnyt hänet?"
"En, madame, mutta monsieur de Charny sanoi sen minulle lähettäessään minut matkalle."
Kuningatar vavahti uudelleen kuullessaan tämän nimen, jonka sattuma liitti kuninkaan nimeen.
"Kiitos; levätkää", sanoi hän nuorelle aatelismiehelle.
Nuori mies kumarsi ja poistui.
Kuningatar tarttui molempien lastensa käsiin ja meni suurille portaille, jonne jo kokoontuivat kaikki palvelijat ja hovilaiset.
Kuningattaren terävä silmä näki nuoren, kalpean naisen seisovan alimmalla portaalla ja nojautuvan marmoriseen kaidepuuhun ahnain silmin katsellen yön pimeyteen.
Hän oli Andrée, eikä kuningattaren läsnäolo häirinnyt häntä tarkastelussaan.
Vaikka hän aina tavallisesti kiirehti kuningattarensa läheisyyteen, niin nyt hän ei tätä nähnyt tai ei tahtonut olla näkevinään.
Hän oli siis katkeroitunut Marie-Antoinetten kiivauden vuoksi, josta hän oli saanut päivän kuluessa kärsiä.