"Ja hän otti rahat vastaan?"
"Tietysti. Ainahan voi aristokraatin rahat ottaa. Mutta hän sanoi:
Oikea isänmaanystävä ei petä kansaa rahan tähden."
"Ei kyllä", mutisi Billot. "Mutta hän pettää isäntänsä. Kuulehan,
Pitou, tuo sinun Saint-Jeanisi näyttää jokseenkin suurelta roistolta."
"Se on kyllä mahdollista, mutta vähät siitä, Berthier joutuu kiinni samoin kuin Foulonkin, ja heidät vedetään hirteen nenät vastatusten. Kylläpä he mahtavat irvistellä nähdessään toisensa."
"Ja miksi heidät hirtetään?" kysyi Billot.
"Siksi, että he ovat rikollisia, ja siksi, että minä halveksin heitä."
"Herra Berthier, joka on käynyt talossani, herra Berthier, joka matkoillaan on juonut maitoa meillä ja joka Pariisista on lähettänyt kultaiset korvarenkaat Catherinelle. Ei, ei, häntä ei hirtetä."
"Tietysti hirtetään", lausui Pitou hurjasti, "olihan hän aristokraatti, mielistelijä."
Billot katsoi hämmästyneenä Pitouhun. Billotin katsoessa ei Pitou voinut hillitä punastumistaan.
Äkkiä kunnon maanviljelijä huomasi Baillyn, joka neuvottelun jälkeen meni salista työhuoneeseensa. Billot riensi hänen luokseen ja ilmoitti uutisen.