"Mitä tämä on?" kysyi muuan valitsija.
"Kansan kohinaa", vastasi toinen.
Äkkiä vaunut ajoivat nopeasti torille. Niissä oli kaksi aseellista miestä, jotka kuljettivat erästä aivan kalpeaa ja vapisevaa henkilöä.
Vaunujen jälestä juoksi kovasti hengästyneen Saint-Jeanin johtamana satakunta kahdentoista ja kahdeksantoista ikävuoden välillä olevaa kalpeaa, säihkyväsilmäistä nuorta miestä.
He huusivat: "Foulon! Foulon!" juosten melkein yhtä nopeasti kuin hevosetkin.
Molemmat aseistetut olivat kuitenkin päässeet siksi paljon edelle, että ennättivät lykätä Foulonin kaupungintaloon, jonka portit suljettiin, ja käheä-ääniset karjujat jäivät sen ulkopuolelle.
"Viimeinkin, tässä olemme", sanoivat he valitsijoille, jotka odottivat portaitten yläpäässä. "Hitto vieköön, kylläpä olikin vaikeaa."
"Hyvät herrat, hyvä herrat", huusi Foulon vapisten, "pelastatteko minut?"
"Herra Foulon", sanoi Bailly huoaten, "syyllisyytenne on hyvin suuri."
"Mutta", lausui Foulon yhä enemmän hätääntyneenä, "kai on olemassa jonkinlainen oikeuslaitos minua puolustamassa?"